Tietoa kuntoutuksesta

Neurologinen kuntoutus on pohjimmiltaan oppimista. Jos yhdellä aivojen alueella on toimintahäiriöitä, voivat toiset aivojen alueet oppia hoitamaan vaurioituneen alueen aiemmin ohjaamia toimintoja. Neurokuntoutus auttaa muovautuvia aivoja keksimään uusia toimintatapoja ongelmien ratkaisemiseksi ja keinoja kiertää menetetyt rutiinit. Kuten ihmisen evoluutiossa laajemmalti, yksilön kuntoutuskaaressa on kyse oivalluksesta ja valmiudesta ottaa käyttöön uusia toimintatapoja ja työkaluja.

Keskushermostoa vaurioittavat sairaudet ja vammat aiheuttavat hyvin monimuotoisia oireita. Oireiden laatu ja vaikeusaste riippuvat siitä, missä kohtaa aivoja tai selkäydintä vauriot sijaitsevat ja kuinka laajoja ne ovat. Tavallisia neurologisia oireita ovat esimerkiksi

  • ajattelun, muistin ja tunne-elämän häiriöt
  • lihasheikkous
  • liikkeiden säätelyn häiriöt, kuten vapina, ataksia tai tasapainohäiriöt
  • kivut
  • virtsarakon ja suolen toimintahäiriöt

Äkillisen vammautumisen seurauksena laitoskuntoutuksen tarve painottuu vammautumisen jälkeisiin ensimmäisiin vuosiin. Etenevissä sairauksissa oireiden hallintaa ja itsehoitoa on niin ikään tärkeää opetella jo sairauden varhaisvaiheessa, ennen kuin sairaus uhkaa laajemmin työ- ja toimintakykyä. Varsinkin etenevissä sairauksissa tulee muistaa, että kuntoutuksen tarve on elinikäinen eikä rajoitu pelkästään sairastumisen alkumetreille. Kuntoutus on erityisen tarpeen elämäntilanteen  muuttuessa ja sairauden aiheuttaessa uusia haasteita toimintakyvylle ja osallistumiselle.

Kuntoutuksella pyritään muutokseen

Yksilön itsensä kokema ongelma ja halu ratkaista se synnyttävät kuntoutumistarpeen. Kuntoutuminen on aktiivista ja päämäärätietoista toimintaa, jonka pyrkimyksenä on toteuttaa myönteinen muutos asteittain. Muutoksen edellytyksenä on, että kuntoutuja

  • tietää muutoksen merkityksen itselleen,
  • on halukas etsimään keinoja muutoksen saavuttamiseksi,
  • motivoituu muutoksen toteuttamiseen,
  • asettaa lyhyen ja pitkän ajanjakson konkreettiset tavoitteet,
  • jaksaa toteuttaa pitkäkestoisen muutosprosessin ja
  • saa onnistumiskokemuksia sekä huomaa myönteisiä vaikutuksia.

Onnistuneen kuntoutuksen lähtökohta on lähettävän lääkärin kanssa laadittu kuntoutussuunnitelma, johon on kirjattu sairauden aiheuttamat haitat ja tavoitteet niiden minimoimiseksi. Jos lääkäri suosittelee yksilöllistä laitoskuntoutusta, on hyvä tarkastaa että kuntoutussuunnitelmassa on suositus nimenomaan neurologisen linjan kuntoutuksesta, silloin kuntoutuja ohjautuu paikkaan, jossa on neurologisten oireiden erityisosaamista.

Logo