Kuntoutuksella kipujen kimppuun

Artikkelin on kirjoittanut yhteistyössä Heli Viljanen, sairaanhoitaja, kipuhoitaja, Maskun neurologisesta kuntoutuskeskuksesta.

Kipu on aina totta ja yksilöllinen kokemus. Siksipä kivun hoitokin on yksilöllistä. Kuntoutusjaksolla kivunhoitoon pystytään tarttumaan moniammatillisen henkilökunnan voimin. Lähtökohtana on kuitenkin jokaisen kuntoutujan yksilöllinen kipukokemus. Kuntoutusjaksolla keskustelun aiheena on pääasiassa krooninen, pitkäaikainen kipu. Akuutin kivun hoito on usein järjestynyt jo esimerkiksi terveyskeskuksessa.

Monesti keskustelu esimerkiksi lääkärin, fysioterapeutin tai kipuun erikoistuneen sairaanhoitajan tai psykologin kanssa auttaa ymmärtämään omaa kipua. Tiedon lisääntyessä suhtautuminen pitkäaikaiseen kipuun saattaa hiljalleen muuttua. Asenteen muutos mahdollistaa kivun hyväksymisen ja edellytykset kivunhallinnalle kasvavat. Kivun hallinta ja erilaisten hallintakeinojen oppiminen on pitkällinen prosessi. Kuntoutusjaksolla on mahdollista saada tukea tähän prosessiin. Neurologisiin sairauksiin liittyvät kivut ovat hyvin monimuotoisia.

Neuropaattinen kipu eli hermovauriokipu voi ilmentyä lukuisin erilaisin tavoin. Kipu saattaa olla epämiellyttäviä tuntemuksia, joita ei varsinaiseksi kivuksi aina osaa edes mieltää. Toisaalta neuropaattinen kipu voi olla voimakkuudeltaan sietämättömän voimakasta tai sitten kaikkea näiden kahden ääripään väliltä. Lisäksi saattaa olla perussairauteen kuulumattomia kipuja, esimerkiksi tapaturmien jäljiltä, tai sairauden toissijaisesti aiheuttamia kiputiloja esimerkiksi virheasentojen vuoksi. Lisänä voi olla myös kudosvauriokipua aiheuttava jokin toinen kipua tuottava sairaus kuten nivelrikko.

Suuri osa kivuista on pitkäaikaisia, kroonisia kipuja, joiden voimakkuutta toki pyritään lievittämään, mutta joita ei useinkaan pystytä kokonaan poistamaan. Nykykäsityksen mukaan lääkehoito on vain osa kivunhoitoa. Lääkkeettömien kivunhallintakeinojen käyttöä pyritään lisäämään. Niiden avulla kipulääkityksen tarve monesti vähenee, mikä voi jopa edistää kokonaishyvinvointia.

Kipulääkityksiä aloitetaan kuntoutusjaksolla harkiten, sillä osa lääkityksistä vaatii jatkoseurantaa. Kuntoutusjaksolla sen sijaan voidaan pohtia muita kivunhallintakeinoja, kuten esimerkiksi toimintaterapiassa apuvälineiden ajankohtaisuutta. Toimivien apuvälineiden avulla voidaan kipuja parhaimmillaan myös ennaltaehkäistä. Fysioterapiassa lääkkeettöminä kivunhoitokeinoina käytetään mm. erilaisia sähköhoitoja. Asiantuntevat fysioterapeutit kiinnittävät huomiota myös mm. mahdollisesti kipua provosoiviin liikemalleihin. Hoitohenkilökunta auttaa ja ohjaa tarvittaessa apuvälineiden käytössä sekä huolehtii muun muassa kipua ennaltaehkäisevästä asentohoidosta.

Psykologeilta voi saada apua esimerkiksi krooniseen kipuun usein liittyvän henkisen kuormittavuuden työstämiseen tai vaikkapa erilaisten rentoutustekniikoiden harjoitteluun. Rentoutustekniikoista voi olla apua myös kipuihin usein liittyviin univaikeuksiin.

Kuntoutusjaksolta on mahdollisuus saada työkaluja kivun kanssa elämiseen myös vertaistuen kautta. Vaikka jokaisen kipu on oma henkilökohtainen kokemuksensa, niin yhtymäkohtia muiden kanssa löytyy varmasti. Mahdollisuuksia kivunhoidossa on siis paljon. Haasteena on löytää jokaiselle yksilölliset, toimivat keinot kivunhallintaan.